Monelle tuntematon urheilulaji, Pickup Truck Racing, on eräänlainen kilpailulaji Isossa-Britanniassa. Laji on saanut vaikutteita hieman tunnetummasta autokilpailulajista, NASCARista.
Historia
Pickup Truck Racing -sarja sai alkunsa vuonna 1997 Sonny Howardin toimesta. Howardin tavoite oli tuoda amerikkalainen lava-autokulttuuri Eurooppaan, ja näin ollen hän perusti sarjan Isossa-Britanniassa.
Itse kilpa-ajoneuvo on tarkoitus olla 230-hevosvoimainen eräänlainen “kilpaerikoisuus”. Autoissa on putkimainen “avaruusrunko”, ja autot toimivat 2-litraisella moniventtiilisellä kaksoisnokkamoottorilla.
Auton paino on noin 900 kilogrammaa, ja se on suunniteltu nimenomaan painottamaan kuljettajan taitoja ajaa autoa. Auton alustan on valmistanut SHP Engineering, joka on tehnyt alustat myös mm. T Cars -sarjaan, jossa ajavat hieman nuoremmat kuljettajat.
Vuonna 2001 Pickup Truck Racing -sarjasta tuli Rockingham based oval SCSA (ASCAR) -kilpasarjan tärkein tuki. Siihen aikaan autot olivat oikealta puolen ohjattavia, eli niillä ei saanut ajaa vastapäivään menevillä 1,5 mailia pitkillä radoilla. Näin syntyi ovaalin muotoinen kilparata, jolla kuljettajat voisivat kilpailla.
Vuonna 2003 autot sitten päätettiin muuttaa vasemmalta puolen ohjattaviksi, ja näin autot pystyivät ajamaan niin sanotuilla “tavallisilla” kilparadoilla.
Pickup Truck Racing -sarja on ainutlaatuinen siinä mielessä, että ne on varustettu saderenkailla, pyyhkimillä sekä takavaloilla, ja kisa ajetaan vaikka sataisi vettä. Jos taas on joskus sattunut näkemään NASCAR-kisan, niin heti kun tulee vähänkään pientä sadetta, niin kisa keskeytetään kunnes rata on kuiva.
Pickup Truck Racing -sarjassa myös nopeudet ovat yllättävästi 18 mailia nopeammat märällä kelillä, eli kuivalla kelillä nopeudet ovat huomattavasti hitaampia.
Pickup Truck Racing -sarja on myöskin ainoa kilpa-ajoneuvoihin liittyvä sarja Isossa-Britanniassa, jossa kilpailijoiden ei tarvitse maksaa minkäänlaisia kilpailukohtaisia osallistumismaksuja.
Säännöt
Pickup Truck Racing valvoo itse autoihin sovellettuja määräyksiä. Säännöissä joustetaan eniten moottorin kohdalla, ja vuodesta 2011 lähtien moottorin on saanut periaatteessa valita kahdesta eri vaihtoehdosta. Toinen moottori on Vauxhallin Petrol Injected 2 litran red top -moottori ja toinen taas Fordin Duratec -moottori. Molemmat moottorit ovat 4-sylinterisiä, tilavuudeltaan 2 litraa ja niissä on 16 venttiiliä.
Vuonna 2010 autojen etupäissä oli myöskin kaksi eri vaihtoehtoa. Toinen on Isuzun Denver Max LE, ja toinen Fordin Ranger Front. Kuitenkin myöhemmin samana vuonna päätettiin lisätä vielä Vauxhallin etuosa vaihtoehtoihin.
Kilpailumuoto
Normaalisti kilpailuviikonloppuina sarjassa tehdään sillä tavoin, että lauantaisin noudatetaan perinteistä harjoittelumuotoa sekä suoritetaan karsinnat, ja sitten seuraavana päivänä eli sunnuntaina ajetaan kaksi kisaa.
Karsinta on tarkoitettu sitä varten, että autoa voidaan työstää ja löydetään mahdolliset viat, eli suoritetaan asianmukaiset asennukset jotka täyttävät vaatimukset, ja kolmen vaaditun karsintakierroksen jälkeen päästään tekemään lähtöruudukko.
Lähtöruudukkoon pääsee 10 parasta karsinnoista, ja myös karsinnoista voi tienata pisteitä. Ensimmäisestä sijasta saa 20 pistettä, toisesta sijasta 18 pistettä, ja niin edespäin. Jotkin radat pitävät karsinnat jo lauantaiaamuisin ja ensimmäinen kisakin ajetaan jo lauantain aikana ja toinen kisa ajetaan sitten sunnuntaisin.
Lava-autot Suomessa
Suomessa lava-autoja ei niin paljoa näy, mutta lava-autoillekin on oma kohdeyleisönsä. Lava-autoilua voitaisiin melkeinpä sanoa eräänlaiseksi harrastukseksi, ja ovathan ne usein mahtavan voimakkaita.
Lava-autojen ystävät usein hankkivat autoihinsa myös useita lisäosia. Tämmöiset osat voivat olla esimerkiksi lavakate tai lisävalot. Myös puskureihin saa eräänlaisia etukaaria, jotka voivat tehdä autosta ainutlaatuisen näköisen ja tyylikkään.
Lava-autoja yleensä käytetään Suomessa esimerkiksi lumen kolaamiseen tai asioiden kuljettamiseen. Monet firmat käyttävät niitä myös esimerkiksi soran levittämiseen jalkakäytäville.